sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Je t'aime, Montpellier

Heipsan!

Viimesiä viedään tosiaan Erasmus-vaihdon merkeissä, ja pitää kyllä sanoa, että on tää 4,5kk niin vaan hurahtanut! Oon kyllä todella tyytyväinen, että päätin lähteä tänne. Vaikka ei oo mitään ruusuilla tanssimista ollut, ja ollaan käyty omien ajatuksien kanssa välillä aika pohjallakin, niin kyllä tässä on paljon tullu opittua.


Yks ehkä tärkeimmistä asioista mitä oon oppinut on, tietynlainen itsekkyys. Kyllä mä oon jo hetken aikaan tiennyt, että mitkä mun tietyt tavotteet elämässä on ja mitä mä ansaitsen, mut täällä ne on vaan korostunu. Oon seurustellut aika paljon mun lyhyen elämäni aikana, ja tuntuu et tän kevään aikana oon ollu oikeesti ekaa kertaa kunnolla sinkku. Ja mä tykkään siitä! On kivaa, kun voi hengailla itekseen ja funtsia asioita, ja kukaan ei oo kyselemässä, että nähäänkö millon ja plaaplaa. Saattaa kuulostaa ilkeeltä, mutta sellasta mä oonkin kaivannu. Että laitan itteni oikeesti edelle ja teen mitä huvittaa. Ensin mun pitää olla sinut itteni kanssa, ennen kun päästän ketään uutta ihmistä lähemmäksi.

XD
Toinen asia on asioiden priorisointi. Tällä hetkellä mulle on suht selvää, mitä tässä vuoden aikana tulee tapahtumaan. Eli työharjottelu, koulu ja valmistuminen. Mutta, se mikä on muuttunut, että aion todellakin tulevaisuudessa panostaa enemmän matkailuun. Mikään ei korvaa niitä kokemuksia ja tuttavuuksia, joita matkustelu antaa. Oppii hirveesti uutta itestään, ja mikä tärkeintä oppii olemaan enemmän suvaitsevainen myös muita ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Oon kyllä niin häpi, että tältä reissulta jää ainakin muutama uus ystävä. <3










Oon oppinut myös lisää kärsivällisyyttä. Sillä vaikka Suomessa aina myös valitetaan, että asiat ei toimi ja byrokratia ja plaaplaa (teen tätä myös itse), niin kyllä mä uskon, että osaan arvostaa tulevaisuudessa vielä enemmän Suomea. Täällä Ranskassa on niin sellanen hälläväliä-asenne joitain tärkeitäkin juttuja kohtaan, että välillä meinaa palaa pinna. Asioiden delegointi eteenpäin ja "ei oo mun ongelma"-asenne on täällä myös tuttua. Suomessa voit yleensä kuitenkin aina luottaa siihen, että asiat hoidetaan, jos ne delegoidaan eteenpäin. Suomen koulujärjestelmä on myös loppupeleissä aika loistava verrattuna esim. tähän Ranskan. Desolé France!


Seuraavassa asuinpaikassa oma keittiö kiitos!
Myös yks tärkeimmistä asioista, joka täältä lähtee mukaan on rauhoittuminen. Suomessa tuntuu, että elämä on välillä liiankin hektistä ja ärsyttää, kun ei kerkee tehä kaikkea mitä haluis. Täällä tää onki sit ollu tällasta lomailua ja nyt kaipaan sitä rutiinia ja arkea, niin toivottavasti tulevaisuudessa pystyn sit paremmin yhdistämään nää kaks elämäntyyliä ja saavuttamaan sen tasapainon.

Olen myös oppinut olemaan pelkäämäättä leivän syöntiä. Hahah :D Suomessa välillä hirveen huono omatunto jos syö liikaa vaikka ruisleipää, ja vaikka sitä leipää ei nälkään kannattakaan popsia, niin ei se oo niin vakavaa. Täällä tarjotaan melkein aina leipää ruoan kanssa! Muutenkin tuntuu, että vihdoinki tän kivikkoisen tien jälkeen alkaa pääkoppa parantua ja löytää sen tasapainon. Jokaisen kropassa on aina omasta mielestä parannettavaa, mutta se surkuttelu ei auta, vaan pitää vaan hyväksyä se om vartalo ja sen jälkeen miettiä, mitä on valmis tekemään muutoksen eteen. Näitä elämäntapamuutoksia yritän nyt ite vihdoinkin tehä terveellisellä ja tasapainoisella tavalla. Jee hyvä minä! :)

Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä, niin pakko sanoa, että onhan se kielitaito karttunu täällä! En ooo lähelläkään sitä ranskan tasoa, mitä haluaisin olla, mutta uskallan kuitenkin yrittää puhua ja se on mulle se tärkein asia. Varmasti myös englanti on täällä parantunut, varsinkin kun muutaman natiivin kanssa tullut puhuttua. Suomessa kuiteskin tulee puhuttua oikeestaan vaan niistä koulujutuista.


Että sellasta. :) tää nyt voi kuulostaa kliseiseltä, mutta voin taas ilosena tän kokemuksen jälkeen katsoa taaksepäin katumatta ja jatkaa eteenpäin taas hiukan erilaisena ihmisenä.









xo, Susa

tiistai 5. toukokuuta 2015

Madrid - and happy to come home !

Coucou!

Tästä tuleeki nyt sit lyhyt ja kuvaton teksti, koska mun puhelin tosiaan varastettiin sunnuntai-iltana, heti kun saavuin Montpellieriin Madridista. Harmittaa kyllä aika vietävästi, koska ostin ton puhelimen viime syksynä ja juurikin sen takia, että siinä on hyvä kamera, joten kuvia on tullut otettua paljon. Onneks, ONNEKS oon laittanu reissukuvia koneelle, mutta kaikki Madridin kuvat ja muut kuvat hävis nyt sitten. :/ kun en noihin pilvipalveluihin oikeen luota. Assholes. Noh mutta, ei auta voivotella. Tänään meen poliisille tekemään rikosilmotuksen, jotta saan vakuutuksesta rahat takasin ja käyn myös ostamassa uuden puhelimen. Voi olla etten osta sitä ihan samaa mikä mulla oli, koska aion hankkia järkkärin Suomessa, niin sellanen ihan normikamera puhelimessa riittää. Mutta Samsung lähtee kyllä ehottomasti mukaan, oon todennu sen parhaaks niistä merkeistä mitä oon käyttäny.


Mutta, olin siis Nean luona torstai-iltapäivästä sunnuntaipäivään asti, ja reissu oli oikein mukava. Oli tosi kiva nähä taas Neaa, ja höpötellä kaikkea turhaa ja vaan hengailla. Tuli muutamat portaatkin kavuttua, kun asunto oli kuudennessa kerroksessa eikä ollut hissiä. Vihdoinki vähän enemmän hyötyliikuntaa! ;D

Madridista tykkäsin kyllä paljon. Keskusta on tosin aika pieni eikä sinänsä oo kauheesti nähtävyyksiä, mutta rakennukset ja puistot miellytti kyllä paljon silmää. Käytiin muun muassa tsekkaamassa kuninkaallinen palatsi, joka oli aika upean näköinen. Puisto oli myös kiva.

Kuvat netistä
Käytiin myös perinteikkäässä Chocolatería San Ginesissä syömässä oikeet churrot. Eli churroja saa tilata kuinka monta vaan haluaa, ja se tilataan oikeen suklaan kanssa, johon sitä sitten dipataan, ja perinteisesti se loppusuklaa pitäisi sit vielä juoda. Mut sitä me ei tehty. Sen verran tuhtia tavaraa kuiteskin. Mutta hyvää oli! Ja rasvasta. :D



Muuten sit oikeestaan vaan käveltiin ja hengailtiin ja käytiin nopee treenikin tekemässä yks aamu puistossa. Oli itseasiassa ihan kivaa vaihetelua tollanen iisimpi "loma".

Ainut mistä en tykänny yhtään oli turistit. Hirrrveesti turisteja, varsinkin kun oli Primero de Mayo. Ja kun keskusta ja nähtävyydet on aika pienellä akselilla, niin joillain kaduilla oli superärsyttävä kävellä, kun oli hirvee tunku ja ruuhka. Huomaa myös, että Madridissa käy yleensäkin paljon turisteja, koska löyty ihmispatsaita, harpunsoittajaa, minionia sekä "merkki"laukkujen myyjiä joka kulman takaa.

Yks asia mistä olin todella yllättynyt, ellen jopa järkyttynyt, oli se että Madridista ei kuulemma saa kunnon ruokaa hirveen monesta paikasta. Nea sano ettei oikeestaan tykkää eikä jaksa käydä hirveesti ulkona syömässä, kun tuntuu et joka kerta on pettymys. Todella outoa mun mielestä! Me käytiin ekana iltana italialaisessa syömässä pizzat, mut sit toisena iltana käytiin jonkinlaisessa espanjalais-(tai pitäskö sanoo madridilais-)tyylisessä raflassa, ja oli kyllä tosiaan aika pettymys. Nean pihvi oli osittain sitkeetä ja jäätävän kokonen möntti ja ranskalaisetkin pakasteranskalaisia, vaikka oli kallis annos. Mun kasvisravioli oli ihan syötävää, mut tomaattikermakastike tosi vetistä ja ruman näköstä. Nohh, ei siinä mittään. Tosi omituista vaan, kun Ranskassa ei oo kuiteskaan kun kerran tainnu tulla ns. pettymystä ravintolassa (ja sekin vaan sen takia, etten välitä pihveistä) ja Barcelonassakin ruoka oli todella maukasta. Mutta sangria sentäs oli hyvveee ! :D mutta ruokakaupassa, jossa käytiin ruoka vaikutti tosi laadukkaalta ja tuoreelta ja oli vielä halpaakin.

Madridilaiset vaikutti ihan perusystävällisiltä ja ilmeisesti puhuvat noin samalla tasolla englantia kun ranskalaisetkin. Musta oli aika mielenkiintosta, että näin varmaan enemmän kun koskaan aikasemmin leikellyn ja epäaidon näkösiä ihmisiä. :p. Myös katottiin kauhuissamme, kun nuoret tytöt oli välillä pukeutunu niin paljastavasti, että näytti ihan sanonko miltä.. Mutta varmaan se on aina suurkaupungeissa sellasta.

Mutta kyllä silti Madridia voin suositella. Tykkäsin hirmusesti talojen värimaailmasta ja parvekkeista. Myös löytyy paljon shoppailumahollisuuksia, ja ostinkin uudet sandaalit ja mekon.


Eilen mulla oli illalla ranskan koe, joka oli ihan superhelppo. Mietin jopa pariin kertaan, että onko tässä joku jekku, kun oli niin helppo koe. Mutta eipä ollu toisaalta ehkä ihan mun kirjallista tasoa vastaava toi A2&B1-ryhmä, mutta oon silti tyytyväinen tohon ryhmään. Voi olla, että sitten B1-ryhmässä ois nolostuttanu puhua ranskaa, kun kaikki muut niin hyviä. :p

Käytiinkin eilen sitten kokeen jälkeen porukalla syömässä aidot napolilaiset pizzat, ja oli tosi kiva ilta. :)

Muuten taitaa olla aika hektinen tää mun viimenen viikko Montsussa, kun ensinnäkin pitää toi puhelinjuttu nyt hoitaa, ja TaMin kanssa pitäs pyörähommeli hoitaa varmaan ennen lähtöä ja kokeisiin lukua (joka kyllä taitaa jäädä aika vähälle), plus pakkaus ja siivous ja yks online palautus Suomeenkin. Ja jossain välissä pitäs vielä käydä tulostamassa lopullinen learning agreement ja hakemassa allekirjotuskin siihen. :p ihanaa, kun ollu taas tässä liiankin iisiä ja yhtäkkiä kaikki hommat kasaantuu viimeselle viikolle.

Mut tosiaan ens viikon keskiviikkona suunnataan Maijan kanssa viikoks Cote d'Azurille (toivottavasti) aurinkoon ja sen jälkeen tuun yheks yöks vaan käväsemään Montpellierissä ja sitten muutamaksi päiväksi Pariisiin Saijan kanssa. <3 sen jälkeen suunta käykin sitten koto-Suomea kohti!

Oon kyllä varsinkin tällä hetkellä näitten parin vaikeuden jälkeen tulossa erittäin innoissani Suomeen! Tuntuu, että tää 4,5 kk on ollu pelkkää lomailua, ja sellanen ei jotenki sovi mulle ollenkaan. :p on ollu upee reissu, mutta kaipaan sitä arkea ja sitä rutiinia. Ja siis Suomessa kaikki oikeesti on vaan niin helppoa ja hommat ainakin yleensä toimii kuten pitää. :p

Yks blogiteksti tulossa vielä ennen Cote d'Azuria, johon koitan sit vähän summata tätä vaihtoa, ja sen jälkeen varmaan kirjottelenki sit Suomesta. :)


À la prochain!

xo, Susa