keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ranska vs. Suomi - perhekulttuuri

Jokainen perhe on yksilöllinen, joten maiden ja kulttuurien eroavaisuuksia ei voi yleistää, mutta ajattelin nyt kumminkin kirjoitella ylös joitain eroavaisuuksia, mitä olen itse huomannut.

Yksi väite on, että Suomessa lapset asetetaan enemmän taka-alalle, kun taas Ranskassa lapset saavat näkyä ja kuulua. Olen tästä osittain samaa mieltä ja tämä näkyy kyllä esimerkiksi ravintolakulttuurissa; Ranskassahan on täysin normaalia ottaa lapset mukaan ravintolaan syömään myöhään illallakin, ja ottaa samalla lasi viiniä, kun taas Suomessa lapsen mukaanottaminen nähdään usein kamalana maanvaivana. Ei siitä kauaa aikaa ole, kun joku oli tehnyt Suomessa sosiaaliviranomaisille ilmoituksen kun lapset olivat ravintolassa viikonloppuna illalla mukana. Ja tosiaan perheet lähtivät tyytyväisenä autolla kotia kohti, eli humalatilasta ei ollut kyse. Tässä suomalaiset nipottajat voisivat mielestäni hiukan avata silmiään ja ottaa oppia keski-Euroopasta.

Ranskassa myös koulujärjestelmä eroaa Suomesta. Yliopisto-opetuksesta olenkin tainnut jo joskus mainita, mutta nyt puhun siis alakoulusta. Siitä lähtien kun muksut kolmevuotiaana laitetaan esikouluun (école maternelle), arvostelu alkaa. Ja se on ilmeisesti aika rankkaa. Pitää pukeutua siististi ja käyttäytyä mallikkaasti. Kaunokirjoitus hiotaan täydellisyyteen ja opettajia teititellään ja jopa pelätään. Hyvä puoli tässä systeemissä on se kurinpito ja opettajien auktoriteetti; opit jo heti lapsesta kunnioittamaan itseäsi vanhempia, sekä rajat tulevat tutuksi. Mutta toisaalta, paineet voivat kasautua jo heti nuorena ja ranskalaisissa yliopistoissa kilpailu on erittäin kovaa. Ja jopa jo ennen yliopistoja, sinut voidaan potkaista koulusta pihalle, jos et menesty tarpeeksi hyvin.

Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että Suomessa harvalla opettajalla on enää auktoriteettia tarpeeksi, ja lapset kärsivät tästä, kun rajoja ei aseteta tarpeeksi tiukasti. Rajat ovat mielestäni kuitenkin rakkautta, ja näin minutkin on kasvatettu. Omia vanhempiaan ei kyllä voi tästä kiittää tarpeeksi. :)

Luen Avec Sofié-blogia, ja hän oli kirjoittanut tekstin äitiyden eroavaisuuksista Suomessa ja Ranskassa. Kommenteissa käytiin myös aika kiinnostavaa keskustelua ja taidettiin muutamat hyvä äiti/huono äiti- kortitkin pelata.

Mutta tosiaan Sofié mainitsi tekstissään, että monet hänen ranskalaisista ystävistään pitävät vain tuon lyhyen äitiysvapaan ja palaavat töihin, kun lapsi on 3 kuukauden ikäinen, kun taas Suomessa sama ikä on yleensä 9 kk. Tästä käytiin myös paljon keskustelua kommenttiosiossa, mutta minusta tuntuu, että tässä on kysymys vain kyseisen bloggarin omista ystäväpiireistä, sillä kun kyselin kollegoiltani ja Ranska-perheeltäni, kuulin että kyllä myös monet ranskalaiset pitävät vanhempainvapaata. Ranskassa ei kylläkään ole ilmeisesti käytössä hoitovapaata, mitä monet suomalaiset (pääasiassa) äidit hyödyntävät.

Loppuun vielä hiukan mainintaa tästä Suomen tilanteesta. En nyt halua liikaa ruveta avautumaan, koska muuten loppua ei näkyisi. Mutta olen kyllä täältä Ranskasta käsin lukenut uutisia ja järkyttynyt monesti.

Itsekin olen maahanmuuttokriittinen, ja haluan uskoa, että mahdollisimman moni Suomeen tuleva turvapaikanhakija on valmis tekemään töitä ja on iloinen päästessään turvalliseen maahan asumaan. Ja työvoimaa ja työpaikkojahan Suomeen tarvitaan! Ranskassakin monet kouluttamattomat maahanmuuttajat ovat iloisia kunhan vain saavat jotain työtä tehdäkseen.

Itse olen ollut onnekkaassa asemassa, että minulle on aina löytynyt töitä. Se ei ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys, että töitä löytyy. Sitä tehdään mitä saadaan ja kyllähän ne ostetut asiat tuntuvat sillon paremmilta, kun ne on ostettu itse ansaitulla rahalla. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä suomalaiset valittavat joka ikisestä asiasta vielä enemmän kuin aikaisemmin. Hallitus tekee sitä ja tätä ja pilaa kaiken ja sitten vielä maahanmuuttajatkin tulee ja raiskaa meidän lapset ja vie työpaikat ymsyms. Hei haloo! Fakta nyt vaan on se, että leikata pitää ja kyllähän me suomalaiset ollaan totuttu todella hyvään. Valitettava totuus vain on se, että kun taloustilanne on huono, kaikkien pitää osallistua talkoisiin. Ja kyllä, sekä kansanedustajien. ;)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan tätä tilannetta uutisten välityksellä. Ja toivon myös itse, että löydän töitä kun saavun Suomeen takaisin talvella! Sillä aikaa, nauttikaa niistä pienistä elämän iloista. Aurinkoisista syysilloista, perheestä ja ystävien kanssa yhdessäolosta. Siitä, että on lämmin koti ja sohva, johon käpertyä illalla kynttilöiden palaessa.


xo, Susa